torstai 3. tammikuuta 2013

Meikkipussukka ja pusero

Siemailin ruokakermalla ryyditettyä aamukahviani (kamalan makuista, maito oli taas kerran loppu) ja päätin rykäistä Toukolle ajatuksissani siinnelleen puseron. Idean varastin Pikku-Ukkosten äidiltä Muistoja Mennyt-Mennyt-maasta blogista. Jaa-a. Aina näköjään löytyy uusia tapoja mokailla käsitöissä. Voi esimerkiksi leikata velourin nukkasuunta väärinpäin tai unohtaa kääntää kaula-aukon resorin. Sitten voi ommella paidanhelman resorin niin, että loppuun tulee vekki, kun ei venytä kangasta tarpeeksi ommellessa. Minut on jo valittu urpojen käsityöharrastajien syyskokoukseen kunniajäseneksi, alan suunnitella puhetta, joka alkaa sanoilla, voi helkutin heinähanko. Käyttöön tuo pusero kuitenkin tulee ja ensimmäisen tarhapäivän jälkeen siinä on vaihtoehtoisesti mustikkaa, peiteväriä tai nenäveret kaatumisen vuoksi. Tarkoitettu verhoksi vartalolle ja siihen käyttöön riittävästi koossa pysyvä. Iltatähti yritti kovasti auttaa ompelemisessa, suurimman osan ajasta olin lähes kädetön, kun yritin estää kaksivuotiasta tarttumaan jokaiseen terävään vehkeeseen minkä näkee. On tämä rentouttava harrastus tosiaan.





Eilen sain ommella rauhassa ja väsäsin (taas) meikkipussukan itselleni. Ensimmäinen ommel 30 s. sen purkaminen 15 min, mutta loppu sujui ihan ok. Mitenköhän lopulta purkamiseen käytetty aika suhteutuu ompelemiseen käytettyyn? Kerrottuna millä? Ompelukokemuksen määrällä? Laitoin hyttysmyrkyn mittakaavaksi. Tuon hienompaa kosmetiikkaa minulta tuskin löytyykään. Lisäksi purkki sopi väreihin. Jonkinlaisena onnistumisen mittakaavana pidän sitä, mitä Esikko sanoo. Hän piti kovasti kankaasta ja pyysi itselleen samanlaisen. Valtava menestys siis, vaikka ratsastankin Sanna Annukan ihanalla Kanteleen kutsu kankaalla.