Meille tuli punainen jouluvieras eilen. Iltatähti heräsi polka dot-kuosisena vesirokkopotilaana. Huisin hauskaa. Kaikki joululahjaostokset ja siivoukset ovat tekemättä ja pitäisi jotenkin organiseerata tämä juhlavalmisteluviikko. Eipä tuo mukelo sairaalta vaikuta, vauhtia on vielä enemmän kuin yleensä. Hieman jännittää, saako myös Esikko ja Taimi tämän tutun ja yleisen lastentaudin. Taimi sairasti rokon vasta 1,5 kk ikäisenä ja saattaa olla, että oli liian nuori saamaan vastustuskyvyn tuosta, sanoi lääkäri. Esikolla en koskaan lapsena vesirokkoa huomannut, ehkä hän sairasti sen lievänä kuitenkin. Oli vain ehkä yksi näppy pyllyssä tai jotain ja jäi huomaamatta. Äsken kurkin vanhimman lapseni ihoa, kun sanoi, että kutisee ja on finnejä tavallista enemmän. Näyttivät alkavilta rakkuloilta, mutta mistä sitä noiden puberteettejen näppylöiden kanssa voi olla varma. Parissa päivässä luulisi selviävän. No jouluisissa väreissä ja herttaisessa kuosissa mennään tänä vuonna juhlapyhät.
Elämäni toiseksi kammottavin joulu oli muutamia vuosia sitten. Ensimmäinen poppoosta alkoi oksentaa joulupöydässä anoppilassa. Kaikilla kiersi tuhti vatsatauti, jonka jälkeen ei muutamaan vuoteen tarvinnut kinkunsyöntiä ajatella. Joulupäivänä juhlapaikan 17-vuotias koira oli selkeästi tullut tiensä päähän. Nousin sängystä, oksensin lähtiessä pönttöön ja hyppäsin autoon saattelemaan lemmikin piikille. Hei, olen Hortensia ja olen tappanut anoppini koiran...
Onneksi täällä ei kukaan ole lamaantuneen sairas, ainakaan vielä. Joulu tulee ja menee vähemmälläkin hosumisella. Ainakin pysytellään rauhassa kotona ja se on ollut muutenkin päätavoite täksi aatoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti